Kipinöivän tenhoavat ihmissuhteet

Blogistani http://paratiisiteoria.blogspot.fi

"Kipinöivät ihmissuhteet

Tuli tällanen aika arkijärkinen ihmissuhdeohje mieleen, näin joululahjaksi kai:

Jos on oma itsensä  ja ihmiskohtaamisissaan, siis tavallisen arjen tavallisissa ihmiskohtaamisissa on toisellakin omat piirteensä, niin jos menee niihin hiukan mukaan, aina sen verran kunkinlaisiin piirteisiin kuin itselle kiehtovinta on, aina vain muutamaksi minuutiksi tai niin kuin hyvältä tuntuu ja luontevaa on, niin ihmissuhteista voi kustakin oppia jotakin elämästä, vaikka oltaisiin erilaisia ja vaikka nuo toiset eivät niin viisaita ja kiehtovia tavallisesti olisi. Oppii siis elämästä, elää kiehtovampaa arkea, ja kultakin ihmiseltä voi valita, mitkä piirteet ovat niitä samanlaisia kuin mikä minua kiinnostaisi ja mitkä jäävät etäämmäs. Tällä tavoin syntyi välillä oikein kipinöivän tenhoavat ihmissuhteet, mutta se edellyttää, ettei ole kaavamainen, muodollinen tai valehtele itselleen.
Rattoisaa Joulua!

Asioiden kanssa on sama juttu: jos saa itse valita etäisyyden ja sen, minkä verran on niiden kanssa tekemisissä, asiat ovta paljon tenhoavampia."

Työn tuoman väsymyksen lieventämisestä

Kirjoitan tämän suomeksi, kun en tiedä, miten se yleistettäisiin ulkomaiden kulttuureihin, etenkään laajemmalti.
Pääkaupunkiseudulla asuessani moni oli väsynyt työpäivän jälkeen ja töistä tarttui heihin jonkinlainen kuiva luokittelöeva terminologinen lähestymistapa, joka ei paljon uusia vaihtoehtoja löytänyt eikä osannut niin hyvin kaikkea kuin mitä he voimissaan tai vapaapäivinä osasivat. Jonkinlainen "laita nämä nyt siihen ja sitten teet nämä ja näiden jälkeen on nuo ja tuosta tuo vielä piti muistaa, ja sitten kun olet valmis noista niin jatkat tuonne noiden pariin...", missä ei ole paljoa hahmotustavassa ideaa vaan joka on pikemminkin asioiden järjestämisen perspektiivi, niin sellainen näköalattomuus ja voimattomuus sitten tarttui kaikkiin töissä ja niin sitä oli vähän kaikkialla latistamassa ja tuottamassa epäonnistumisia ja ei riittävän hyvää elämänlaatua.
 Niin siihen auttaa, jos on itsellä taju terveistä elämäntavoista ja terveestä tavasta tehdä asioita, mm vaihtelevanrytmisyydestä ja polveilevasta tavasta tehdä asioita sekä toki siitä, ettäon elämänlaadulle hyvä liikkua edes jonkin verran ja viettää aikaa ulkoan säässä ja luonnosta nauttien. Kun koko päivän puurtaa töitä, niin voi tuostakin idea kadota, mutta jos joku näyttää mallia, niin muistaa, että ai tuollastahan se oli, tuttu juttu.
Jos sen sijaan ihan ohimennen on tekemisissä tai ei itse ole nykyisellään niin hyvin elämäntavoin elävä, niin sen sijaan, että olisi noiden karuuntuneiden asiaperspektiivien kanssa tekemisissä, voi jättää väliin melkein kaikkialle mielessää pöllähdyksen lämmintä ilmaa tms mielikuva palleroisuudesta, jota mm loma, helle, jälkiruoka, jotkin huvitukset, joillekin mielikuvitus, jne ovat, niin se pehmentää törmäyksiä ja kohtaamisia, koska nuo muut ovat vain uupuneita eivätkä pahantahtoisia.
Semn sijaan ei saa lähteä paapomaan heitä tarjoamalla heile etuuksia tai luksusta, jos he ovat hankalia, sillä jotkut, joilla oli hyväsydäminen auttavainen äiti, keräävät kaikki etuudet ja menevät siitä entistä paheentuneemmiksi, kun ne muka kuuluvat heille, koska he ovat hankalia luonteita. Elikkä tervehenkistä on, että he rakentavat itse itselleen hyvän elämän, jos sitä haluavat, ennenkaikkea rakentavat tervehenkisyydellä hyvää elämää, sen sijaan, että tulisivat pahanteon perusteella lahjotuiksi, kun se muka on ajattelemattomuutta vain.